Lönnrotin aikaan

"Syitä tautehin ja kivulaisuksiin on monenlaatuisia. Tavallisimmia ovat: liika syöminen ja juominen, nautintoainetten kehnous eli sopimattomuus, saastanen ilma, sistitön ruumiin korjuu ja muu elämä, waatetten sopimattomuus, äkillinen muutos lämpimästä kylmään eli kylmästä lämpimään, yliwoimanen rasitus, laiskuus, huwitusten pitkällinen nautinto eli muu wäärinkäytös, äkillinen wimmain eli mielenliikuntoin kohtaus." Elias Lönnrot. 

Kirjoittamassaan Suomalaisen Talonpojan Koti-Lääkäri -kirjassa Lönnrot korosti hygienian, ravinnon, raittiuden ja rokotusten tärkeyttä taistelussa kulkutauteja vastaan. 

Lönnrotilla oli ehdotuksia muuhunkin terveydenhoitoon: hän olisi halunnut "terveyspoliisit" puuttumaan rahvaan epäsiisteyteen ja pakkotarkastuksen matkustaville sukupuolitautien torjumiseksi.

Elias Lönnrotin kokoama Flora Fennica – Suomen kasvisto perustui pääosin ruotsalaiseen 1858 ilmestyneeseen kasvistoon Handbok i Skandinaviens Flora, jonka Lönnrot suomensi ja sovelsi Suomen kasvillisuutta vastaavaksi. Se oli ensimmäinen suomenkielinen luonnontieteellinen teos. 

Suomen-, latinan- ja ruotsinkielisen sanaston lisäksi kirjaan sisältyy erillinen luettelo kasvien suomenkielisistä toisintonimistä, joista monet ovat kasvien niminä käytössä edelleenkin. Mikäli kasvilla ei ollut suomalaista nimeä, Lönnrot keksi sen itse.

"Tarpeellisten ja hyödyllisten koulu-oppien sekaan on epäilemättä kasvioppi luettava. Se tarjoaa samassa sielun, kun ruumiinki voimille hyvin sopivaa ja otollista harjoitusta, eikä kuin moni muu oppiaine yksipuolisesti ainoastaan edellisille. En tiedä, mikä paremmin kun kasvioppi totuttaisi harjoittajaansa omavaraiseen tutkintoon ja ulkonaisten erinäisyyksien tarkkaan havaintoon.

Enkä tiedä mikä oppilaiselle saattaisi paremman mielihyvityksen, kun se että äsken tuntemattomista kukista sai tuttavia itselleen. Tuttavia, jotka jälkeenpäinkin usein näkee ja joiden seurassa voipi monta iloista hetkeä viettää, monella suloisella muistolla mieltänsä lohdutella, ettei suuresti kaipaakkaan muita joutavia, usein turmelevaisiaki seuroja." Elias Lönnrot, Flora Fennica 1860

Mesiangervo Filipendula ulmaria L.
Monivuotinen, 50 - 120 cm korkea kasvi. Kukinto on tiheä, kermanvalkoinen kerrannaishuiskilo,
voimakkaasti medelle tuoksuva. Kasvista käytetään lehdet, kukinnot ja juurakko. 

Lönnrot neuvoo: "Kukat luultiin taudin aineita ulosajaviksi. Käytettiin ihotekuumeissa ja rohtuma-
vioissa. Juuria leivän aineeksi. Kukat antavat hyvän maun maidolle, kun sitä niiden kera keitetään".

Nykykäyttö: Viinien, siman ja oluen maustamiseen, teeksi. Kukinnoissa on kivennäissuoloja, jotka edistävät virtsaneritystä. Salisyylihapon johdannaiset alentavat kuumetta, lisäävät hien- ja virtsaneritystä sekä lievittävät kipuja, särkyjä ja tulehduksia. Mesiangervon kukista on myös löydetty proteiineihin sitoutunutta hepariinia, jolla on veren hyytymistä estäviä vaikutuksia. Paksu muhkurainen juurakko sisältää parkkiaineita, ja sitä on käytetty ripulirohtona. Kipeytyneille lihaksille mesiangervosta tulee mainio saunavasta.

Poimulehti Alchemilla vulgaris L.
Monivuotinen matala perenna. Lehti-hampaiden kärkiin erittyy pisaroina kasvin erittämää karvas-
ta liuosta, joka valuu lehden kuppimaiseen syvennykseen. Vesihelmillä on uskottu olevan voima
muuttaa rauta kullaksi. Kasvista käytetään lehdet, kukat ja siemenet.

Lönnrot neuvoo: "Käytetään veto- ja vatsatautia vasten".

Nykykäyttö: Salaateissa tai pinaatin tapaan höyrystettynä, teenä, kaalin tapaan esim. poimulehtikääryleet. Vihersilppuna. Kukkia ja siemeniä mausteena. Vaikuttaa limakalvoja supistavasti parantaen mm. ripulia ja ehkäisten verenvuotoja. Pitkällinen poimulehden käyttö lievittää kuukautis- ja vaihdevuosivaivoja. Ruuansulatusta edistävä ja ruokahalua parantava vaikutus. Ulkoisesti haavojen hoitoon edistämään arpeutumista ja estämään tulehduksia. Kosmetiikassa iho puhdistavia ja hoitavia sekä turvotusta poistavia ominaisuuksia.